Kaikkiaan karsinnoissa pelasi otteluja 49 maata. Ja ne taistelivat 14:sta paikasta. Chile kisäisäntänä ja Brasilia mestarina pääsivät kisoihin automaattisesti. Toisen kerran peräkkäin karsinnoissa kävi niin, että Aasiasta ja Afrikasta ei päässyt yhtään edustajaa lopputurnaukseen. Tämähän aiheutti sitten sen, että seuraaviin karsintoihin järjestelmää ja kiintiöpaikkajakoa oli taas muokattava, mutta siitä seuraavassa kirjoituksessa lisää.
Euroopan lohkoissa 1,2 ja 8 kaksi ensimmäistä joukkuetta päätyi tasapisteisiin ja näin jokaisen lohkon voitosta ja lopputurnauspaikasta pelattiin uusintaottelut puolueettomalla maaperällä. Sveitsi voitti Ruotsin (2-1), Bulgaria Ranskan (1-0) ja Tsekkoslovakia Skotlannin jatkoajalla (4-2) ja selvityivät itse kisoihin. Euroopan lohkot oli muutenkin jaettu hiukan hassusti. Lohkoihin 9 ja 10 oli arvottu kumpaankin vain 2 joukkuetta ja niillä ei ollut mahdollisuutta päästä suoraan kisoihin, vaan vain ylialueelliseen jatkokarsintaan. Kuulostaa kummalta systeemiltä, että arvonnassa voidaan jo ratkaista, että onko lohkon voitolla edes mahdollista päästä suoraan kisoihin. No kuitenkin sekä Espanja ja Jugoslavia kuitenkin lopulta selvisivät kisoihin.
Etelä-Amerikassa malli oli vielä ihmeellisempi. 7 joukkuetta ilmoittautui ja yksi niistä valittiin arvalla suoraan ylialueelliseen karsintaotteluun. Lyhin tikku jäi Paraguaylle ja se hävisi Meksikolle ja jäi rannalle.
Afrikan lohkoissa nähtiin kummallisuus, kun Marokko ja Tunisia päätyivät uusintaottelun jälkeenkin samoihin pisteisiin, maalieroihin ja maalimääriin. Jatkoon pääsijä valittiin kolikon heitolla, onni suosi Marokkoa. Uskokaa tai älkää, niin sama näytelmä toistui vuoden 1970 kisojen karsinnassa ja samalla tuloksella! Tunisiassa on varmastikin kiellettyä rahalla peluu, jos Marokkolaisia on lähellä…
Suomea ei kannata mainita näiden karsintojen yhteydessä. Siitä on merkinnät edellisissä blogi kirjoituksissa.
Lopputurnaukseen selvinneet maat näkyvät alla olevasta kuvasta. Lisäksi siihen on värikoodattu sijoitukset kisoissa.